Neljäs päivä oli vain vähän parempi, mutta olisi saattanut olla parempikin.
11. Duggholufólkið (suom. Linjat poikki, 2007)
Olisi kai pitänyt arvata, että "Lasten ja nuorten elokuvat"-sarjaan sijoitetut elokuvat tosiaan ovat lasten ja nuorten elokuvia. Linjat poikki oli lapsellinen kummitustarina, joka saa alkunsa kun koulun kiusaajatytöt nimittävät blogissaan nimittävän päähenkilön, Kallin, vuoden nörtiksi. Tästä suivaantuneena vuoden nörtti hakkeroi jollain höpöhöpö-ohjelmalla blogin, vaihtaa nimitysuutiseen kuvan ja blogin salasanan. Tämän seurauksena Kalli erotetaan koulusta muutamaksi päiväksi joululoman edellä, ja hän matkustaa isänsä uusioperheen luokse Islannin syrjäisempään kolkkaan, jossa Kalli tutustuu meedio-sisarpuoleensa ja taruun seurueesta, jonka pieni poikalapsi johdatti myrskyssä kuolemaan. Kyseisen pojan haamu ilmestyy Kallille, joka saa tehtäväksi palauttaa pojan maineen. Näytöksessä olleita ala-asteen luokkien tyttöjä kiljutti, mutta aikuinen saa tästä tuskin mitään irti. 2/5.
12. Maata meren alla (2009)
Kasvukertomus kommunistifeministinaisen Suomeen adoptoimasta nuoresta naisesta, joka on masistellut ja yrittäessään saada töitä Suomesta, törmää syrjiviin asenteisiin. Ratkaisuna nainen lähtee Berliiniin etsimään itseään. Hahmot käyttäytyvät tässä jotenkin oudosti. Päähenkilö-Ida kuvittelee epäilyksittä mieshierojan palveluntarjouksen olevan peitelty pyyntö saada seksiä; Elokuvan homoseksuaali #1 töräyttelee omituisen töksähtelevästi kaikille olevansa homo, ja elokuvan (sekä pienen kaupungin, johon elokuvan Suomi-jaksot sijoittuvat) toinen homoseksuaali kävelee suorinta tietä numero yhden luokse katsomaan televisiosta urheilua kuultuaan, että kaupungissa on toinenkin seksuaalisesti samoin suuntaunut. Ei tästäkään nyt oikein saa irti mitään. Kai tämänkin nyt katsoi ennemmin kuin selkäänsä otti. Elokuva kärsi lisäksi yleisön laadusta - useista yläasteen luokista. Joka kerta, kun elokuvassa lausuttiin "homo" tai "vagina", yleisö räjähti nauruun. Lisäksi satapäinen lauma yläastelaisia löyhkää ihan uskomattomien etäisyyksien päähän pistävästi tupakalta. 2-/5.
13. Crna macka, beli macor (1998)
Emir Kusturican ohjaama "Musta kissa, valkoinen kissa" oli kertakaikkisen typerä hölmöläiskomedia. En minä tiedä, mitä tästä voi muutakaan sanoa. Vitsit liikkuivat sillä tasolla, jolla päähenkilöt ovat salaliitossa keskenään uittaakseen pahan sedän ulkovessan paskakuopassa. Öhhöhöööhöö. Plussaa siitä, että taisin hymähdellä jossain kohdassa. 1+/5.
L5. Pukin laulu (2009)
AMK-lopputyönä tehty lyhytelokuva oli ihan hupaisa välipala aikuisena yhä joulupukkiin uskovasta miehestä, joka pettyy, kun ei saakaan lahjaksi paloautoa. Kertakäyttökamaa. En osaa päättää pisteitä.
14. In 3 Tagen Bist Du Tod 2 (2008)
En ole ensimmäistä osaa nähnyt, mutta se ei tätä jatko-osaa haitannut. In 3 Tagen on teinislashergenreen kuuluva Itävallan lumisiin maisemiin sijoittuva rutiininomainen kauhuelokuva, jossa nuori nainen lähtee syrjäkylään etsimään kaveriaan, jonka kanssa tämä oli ilmeisesti sarjan ensimmäisessä osassa selvinnyt murhaajan puukolta. Tämä jatko-osa ei tarjoa oleellisesti mitään uutta aihepiiriin, mutta on silti ihan toimivaa perusmättöä. Luminen vuoristomiljöö miellyttää, ja elokuvan loppupuolella veriarvotkin nousevat gorestelijoiden mieliksi - joskin valtaosa elokuvasta on nuoren naisen panikointia ja kovaäänisten unien näkemistä kaverista ja murhamiehistä. 2+/5.
15. Flammen & Citronen (2008)
Toisen maailmansodan aikaiseen Tanskaan sijoittuva elokuva vaikutti ensimetreiltä selvältä parannukselta tämän vuoden aiempiin Ciné-kokemuksiin verrattuna. Valitettavasti väsymys iski, ja nukuin merkittävän osan elokuvasta ja lähdin sitten pois kauan ennen loppua huomatessani, etten pysty seuraamaan elokuvaa enkä edes tekstitystä. Näppituntumaksi jäi kuitenkin laadukas elokuva, jonka voisi vaikka vuokralta tarkastaa sitten myöhemmin. Ei pisteitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti