Les Démoniaques (1974)

Prisma-marketeille on nostettava hattua ainakin siitä, että niihin on otettu myytäväksi toisinaan varsin erikoistakin materiaalia, eikä vain valtavirtaisia elokuvia, joita perheelliset ostavat lauantai-illaksi silloin, kun ei televisiosta tule mitään mielenkiintoa herättävää. Erikoisen materiaalin joukkoon lukisin ainakin koko joukon Jean Rollinin elokuvia, joista Les Démoniaques, tai englanniksi Demoniacs, tai tekstityksissä suomeksi Riivatut, tarttui ostoskoriini joskus talvella. Se ei muistaakseni montaa euroa maksanut, vaikka eipä sillä, että erityisesti laskeskelisin taloudellisia menetyksiäni.

Demoniakki alkaa kohtauksella, jossa 1800-luvun lopussa eläneiksi rantarosvoiksi esitelty kopla raiskaa kaksi mereltä ilmestyvää nuorta naista 15 minuutin kohtauksessa. Myöhemmin käy ilmi, että naiset ovat ilmeisesti olleet haaksirikossa, vaikka vähänpä sillä on merkitystä. Tyttösten luullaan kuolleen, mutta lopulta heidät näkee muutkin kuin koplan johtaja humalaisissa näyissään. He yrittävät tappaa tytöt toisen kerran, mutta he pääsevät karkaamaan "kirotuille raunioille", jossa majaa pitävät partasuun ja Pelle Hermannin lisäksi demoni, joka antaa tytöille voiman kostaa. Siinä vaiheessa puolentoista tunnin elokuvasta on jäljellä vielä parisenkymmentä minuuttia. Lopulta tytöt eivät edes kosta, vaan kopla saa ansionsa mukaan omaa typeryyttään, yhden kapteeni tappaa itse vahingossa. Just.

En voi väittää olevani Rollin-asiantuntija. Jonkin verran hänen elokuvia minulla on hyllyssä, mutta useimmat odottavat vielä katseluvuoroaan. Aiemmat häneltä näkemäni elokuvat ovat olleet selkeästi kauhuelokuvia vahvalla eroottisella elementillä, mutta Demoniaques'sa kauhuelementti on selvästi puutteellinen. Hupaisalla musiikilla säestetyt raiskaus- ja murhailukohtaukset eivät ole jännittäviä, eivätkä ne toisaalta nauratakaan. Elokuvassa annetaan ymmärtää, että tytöt olisivat eläviä kuolleita, ei oikein nykyään pelota, enkä ole varma, olisiko se edes oikein ymmärretty, vai olivatko tytöt todellakin vain niin lujaa tekoa, että heidän hauras ulkomuotonsa petti. Noin tunnin katselun jälkeen ollaan raunioilla, joihin vangittu demoni lupaa antaa tytöille voimansa kostoa varten. Voimien luovutus tietysti tapahtuu yhdynnällä. Tietysti.

Elokuva on vähän liian pitkä siihen nähden, mitä se tarjoaa. Koska kauhuelementtejä ei juurikaan ole, on eroottisilla elementeillä vähän liikaa painoa tällaiseen elokuvaan. Erotiikka sinänsä on pääosin melko kesyä 2010-luvulle, lähinnä K-18 -leima tulee naishahmojen full frontal nuditystä. Miehet eivät hirveästi alastomana rainassa kyki lukuunottamatta demonia ja lyhyttä kohtausta, jossa kapteeni makaa koplan naisjäsenen kanssa, josta muuten veikeässä, elokuvan aloittavassa esittelyssä kerrotaan, että tämä on häijy akka, joka on murhannut useita miehiä. Kuitenkin Tina on melkoisen onneton yrittäessään teilata kahta miltei puolustuskyvytöntä tyttöstä.

Ei Les démoniaques nyt kuitenkaan ihan toivoton ole. Vaikka se onkin tärkeillä osa-alueilla puutteellinen (se ei ole hyvä, muttei toisaalta niin huonokaan että se olisi "hyvä"), on siinä jonkinlaista kummallista viehätystä. Miljöö (pimeä ranta, demonirauniot, nuhjuinen kapakka jossa on käynnissä ilmeisesti ympärivuorokautiset orgiat) on onnistunutta, ja hieman amatöörimäinen ote tuo elokuvaan sopivaa tunnelmaa, jonka vuoksi elokuvan katsoo mielelläänkin, vaikka sen toteaakin viimeistään joskus 40 minuutin kohdalla tylsemmänpuoleiseksi. Lisäksi ranskankielisyys antaa, kuin pisteeksi i:n päälle, tietyn taiteellisen säväyksen.

2/5