sunnuntai 23. elokuuta 2009

Espoo Ciné, lauantai 22.8.2009

Muiden menojen vuoksi vuoden 2009 Espoo Ciné putkeni alkoi vasta lauantaina alkuiltapäivästä saksalaisilla elokuvilla. Ensi vuonna täytyy muistaa, että jos haluaa jonkun tietyn festaripaidan XL-kokoisena, täytyy olla heti ensimmäisenä päivänä ensimmäisten joukossa. Nyt jouduin kakkospäivänä tyytymään kakkosvaihtoehtoon. Festariteltasta sai kahvia, olutta ja muuta juotavaa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun siellä kävin. Jatkossa kynnys täyttää näytösten mahdolliset välit teltassa on pienempi.

Mutta sitten katsaus, katsomisjärjestyksessä:

1. In Jeder Sekunde (2008)

In Jeder Sekunde tunnettaneen englanninkielisessä maailmassa paremmin nimellä At Any Second. Se kertoo kaksi lopussa hatarasti yhteennivoutuvaa tarinaa, toinen elämänmenoonsa kyllästyneestä lääkäristä, toinen nuoresta naisesta, joka on kyllästynyt poikakaveriinsa ja hänen tarjoamaan huumeidentäyteiseen elämään. Henkilökohtaisesti en saanut paljoakaan irti tästä filmistä. Alku on vähän sekava, juonenkäänteet tuttuja (lääkäri pettää vaimoaan, nainen palaa eksän luo ja eksä sotkee muiden elämät omansa mukana), ja lopulta käteen ei jää mitään erityistä. Rutiininomainen elokuva, jonka hyvä puoli on se, ettei siinä ole mitään selviä tyylirikkojakaan. 2/5.

L1. Lazarus Taxon (2008)

Lyhytelokuva jonkinlaisen mullistuksen (jossain sanottiin, että ilmaston lämpeämisen) jälkeisessä maailmassa, jossa mies vie tytärtään parannettavaksi omituiselle linnasaarekkeelle. Parantajilla on kuitenkin omia näkemyksiä siitä, mitä kaikkea eläminen voi tarkoittaa. Hyvä pieni pätkä, joka toi minulle mieleen venäläisklassikko Stalkerin. 3/5.

2. Hinter Kaifeck (2009)

Mies ajaa poikansa kanssa kylään, jossa on ammoin tapahtunut murha ja nyky-kyläläiset ovat järjestäneet omia pikkumenoja tapahtuman ympärille. Aivan liian rutiininomainen elokuva maalailee alussa onnistuneesti mukavaa tunnelmaa, mutta pilaa sen ensin turhilla yliluonnollisuuksilla (mies alkaa näkemään unia ja saa mystisiä rakkuloita naamaan), ja lopun uhrijuhlat tuovat liikaa mieleen Uhrijuhlan eli alkuperäisen Wicker Manin, mutta tarjoaa kuitenkin liian kiltin loppuratkaisun ollakseen tribuutti tuolle klassikolle. 2/5.

L2. Milbe (2008)

Kummallinen elokuvan ja animaation risteytys. Poika auttaa isoäitiään siivoamisessa, mutta isoäiti on ilmeisesti vähän omissa maailmoissaan hassujen savihämähäkkiensä kanssa. Ei pisteitä - en ole vieläkään varma, mitä tästä voi ajatella. Hyvä-huono -asteikko tuntuu väärältä.

3. Sexykiller (2008)

Espanjalainen kauhuparodia alkaa kohtauksella, jossa Scream-naamarinen kaveri seikkailee puukon kanssa naisten pukuhuoneessa kampuksella. Odotukseni laskevat saman tien pakkasen puolelle. Voin hyvin ymmärtää, että tämä uppoaa joihin yleisöihin, mutta itseäni nauratti vain muutama kohta, joista yhdenkin lopulta pilasi ruma Star Trek -fanistereotypia. Naispuolinen sarjamurhaaja on harvemmin käytetty idea, mutta nähty kyllä. Minulle tuli erittäin valitettavasti mieleen heti kauhistuttava American Psycho 2. Elokuvan ohjaaja kävi esittäytymässä festivaaliyleisölle alussa, mikä minusta on vähän epämukavampaa - koin, että nyt on velvollisuus nauraa, ettemme olisi epäkohteliaita vieraalle. 2-/5.

L3. Luneville (2009)

Hauska pieni lyhytelokuva on kunnianosoitus vanhan ajan mykkäelokuville. 3+/5.

4. Moon (2009)

Ensimmäisen festaripäivän selkeästi paras esitys. Mies on kolmen vuoden komennuksella yksin Kuuhun pykätyllä louhinta-asemalla. Komennusta on jäljellä vielä muutama viikko, kun miehen mielenterveys alkaa reistailemaan, ja onnettomuus sotkee miehen pasmat sekaisin. HAL-9000 on nykyvisiossa sympaattisempi, ja puhuu Kevin Spaceyn äänellä. Ei ihan napakymppi, mutta ehdottomasti suositeltava. 4+/5.

5. Acolytes (2008)

Keskinkertaisen typerä kauhuelokuva Australiasta. Kolme teiniä, joilla kahdella on menneisyydessään synkkiä salaisuuksia, sotkeutuu murhamysteeriin, yrittävät kiristää pahaa miestä murhaamaan toisen pahan miehen, mutta reisille menee. Äh. Acolytes on nähty aika monta kertaa, ja sen parasta antia on kolmen nuoren keskinäiset suhteet, jotka eivät nekään kanna elokuvaa kovin pitkälle. Jännitystä yritetään luoda pääsääntöisesti ääniefekteillä. 2-/5.

Ei kommentteja: