sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Star Trek: Deep Space Nine, 3. kausi

Varsin kovan toisen tuotantokauden jälkeen Deep Space Nine ehkä laskeutuu pieneen suvantoon - mikä on aika yllättävää, koska edellisen kauden lopussa katsojille esiteltiin gamma-kvadrantissa vaikuttava mahti, Dominion. Oikeastaan kolmatta kautta voisikin ajatella jonkinlaisena käymistilana: Dominion varjostaa trekkiläisten arkea, ja eri tahot valmistautuvat mahdolliseen yhteenottoon kukin omalla tavallaan. Federaation vastaus uhkaan on uusi avaruusalus Defiant, turboahdettu sota-alus, joka saattaisi syödä yhden sarjan peruselementeistä, eli stationaarisuuden. Ihan kuin sarjan ei uskallettaisi antaa seistä omilla jaloillaan, vaan se viedään askeleen verran kohti perinteistä, useaan kertaan nähtyä trekkiä. Onneksi pelot osoittautuvat turhiksi.

Joka tapauksessa kolmoskauden taso on karvan verran keskinkertaisempi kuin kakkoskauden. Kun katselee jaksokohtauksia pisteytyksiä, niin paljon siellä vilisee kolmosta ja kakkosta, yksi kappale ykkösiäkin. Rutiinirutistusten vastapainoksi saadaan kuitenkin joukko erinomaisiakin jaksoja, joista suurin osa käsittelee juurikin Dominionin uhkaa, mutta onpa mukana myös yksi pakollinen, mutta onnistunut aikahyppelyjaksokin.

Ehkä jaksokohtaiset arviot kertovat kaudesta enemmän kuin yhteenveto. Kokonaisuutena annan kauden yleispisteiksi 3/5.

The Search, part 1: Kakkoskauden päätösjakso ei ollut "To be continued"-cliffhanger, mutta The Search jatkaa samasta tilanteesta. On kulunut (kai) pari kuukautta The Jem'Hadarin tapahtumista. Aseman väki pitää palaveria lohduttomista näkymistä - vaikka asiaa miten päin tarkastelisi, eivät he pärjäisi, mikäli Dominionin joukot työntyisivät madonreiästä taisteluun jos ei kvadrantin, niin ainakin DS9:n ja Bajorin herruudesta. Sitten Sisko palaa Maasta, ja tuo mukanaan Defiantin, uuden sota-aluksen, jolla paitsi voi vähän panna vastaan, mutta jolla myös pääsee puljaamaan ohi sarjaa määrittelevästä stationaarisuudesta. Federaatio ja Starfleet ei perinteisesti ole suosinut sota-aluksia, mutta Defiant on alunperin borgeja vastaan kehitelty sota-alus, jossa kaiken muun kivan lisäksi on romulaaneilta lainattu häivytyskoje (cloaking device). Niinpä sankarien matka käy madonreiän toiselle puolelle etsimään Perustajia, Dominionin ylimpiä päälliköitä, jotka monien mielestä ovat pelkkä myytti. Etsintä loppuu kuitenkin suht' lyhyeen, kun Jem'Hadarit hyökkäävät, ja nähtävästi peittoavat sankarimme lukuunottamatta Odoa ja tajutonta Kiraa, jotka pääsevät jotenkin kummasti pakoon Odon yllättävän pakkomielteen ajamana. Mielenkiintoinen alku kaudelle, muttei räjäytä tajuntaa. 3/5.

The Search, part 2: Etsintä jatkuu, ja mitä löytyykään tähtisumun keskellä köllöttelevältä mihinkään tähtijärjestelmään kuulumattomalta planeetalta: Odon lajitoverit. Ja jotain muutakin. Samaan aikaan federaatio käy rauhanneuvotteluita Dominionin kanssa, ja juttu alkaa haiskahtamaan: romulaanit on tietentahtoen jätetty neuvotteluista ulos, ja sota uhkaa. Federaatiota tämä ei kuitenkaan haittaa, koska sopimuksen myötä romulaaneista ei enää olisi uhkaa. Katsojankin epäilykset heräävät siinä vaiheessa, kun aina mainio Garak saa surmansa. Mitä Odo onkaan löytänyt? Jakso on jälleen "ihan hyvä", mutta ei varsinaisesti ole jänskä, vaan pikemminkin asettelee palasia kolmoskaudelle, ja kaikille viimeisillekin tuotantokausille. 3/5.

The House of Quark: Quark tappaa vahingossa itsepuolustuksessa kännisen klingonin, ja saa tämän suvun peräänsä. Hassujen sattumusten kautta Quark joutuu kuitenkin naimisiin tapetun klingonin siskon kanssa, ja pääsee puolustautumaan kaksintaistelussa juonittelevaa klingonia vastaan. Ihan hauska välipala. 3/5.

Equilibrium: Ihan mainio Dax-jakso, jossa Daxista paljastuu yllättäen uusi puoli - niiden seitsemän tai kahdeksan muun puolen rinnalle. Trillien yhteiskuntaa ja ennen kaikkea symbionttikelpoisuuteen liittyviä salaisuuksia käsittelevä jakso ei ihan nouse ihan hyvästä erinomaiseksi, joten 3/5.

Second Skin: Onnistunut mysteerijakso, jossa Kira yritetään aivopestä uskomaan, että tämä onkin cardassialainen. Vaikka katsoja arvaakin kyseessä olevan kusetus, ei loppuratkaisu kuitenkaan ole ihan ennalta-arvattava. Kyllä jotkut ovat juonikkaita. Olen ymmärtänyt, että alkuperäisessä käsikirjoituksessa jakson lopussa Bashir myöntää, ettei pysty olemaan täysin varma Kiran geneettisestä perimästä, mikä olisi ollut aika mehukas koukku, vaikkakin ehkä Trekin kontekstissa epäuskottava. 4/5.

The Abandoned: Odo adoptoi Jem'Hadar -vauvan. Aavistuksen tylsä jakso, jossa Odo on vähän liiankin hyväntahtoinen mies sen kyynisen konstaapelin sijaan. Kaitpa tämänkin nyt katsoi ennemmin kuin selkäänsä otti. 3/5.

Civil Defense: O'Brien onnistuu laukaisemaan vahingossa cardassien rakentaman puolustusohjelman bajoraaniorjien kansannousun varalta. Kumma juttu, ettei tällaisia ohjelmia, saatikka myrkkykaasuhanoja ja muita ansamekanismeja ole onnistuttu edes huomaamaan sen parin vuoden aikana, kun asemaa on kansoittanut federaation kultapojut. Lisäksi Marc Alaimo ylinäyttelee Dukatia vähän liikaakin. 2/5.

Meridian: Umpitylsä jakso, joka vaikuttaa jonkinlaiselta TNG:n ruokapöydän tähteiltä, ja jossa Jadzia rakastuu kuin teinityttö johonkin komistukseen, ja on valmis siirtymään "toiselle tietoisuuden tasolle" parin päivän tuttavuuden jälkeen. Joo, niin varmaan. 1/5.

Defiant: Will Riker kaappaa Defiantin! Jonathan Frakesin buukkaaminen vaikuttaa jonkinlaiselta katsojalukutempulta, mutta Defiant on silti erinomainen jakso, ja vie jonkinlaiseen (aukijäävään) päätökseen erään Rikerin tarinan. Lisäksi tapaamme jälleen Dukatin, joka saa pian huomata, että Cardassian keskushallinto (Central Command) ei olekaan ihan niin vallan kahvassa, ja että paikallinen salainen poliisi obsidiaanijärjestö (Obsidian Order) puuhailee omiaan muiden selkien takana. 4/5.

Fascination: Lwaxana Troi saapuu kauhistuksemme asemalle. Hän on vakavasti kipeä. Lemmenkipeä, ja toisekseen paukkaa päälle betazoidnaisten vaihdevuodet, joka saa hänen tuntemuksensa tarttumaan muihin. Sinänsä ihan hauskaa huomata, miten Jake on vanhempien naisten perään (ensin itseään vanhempi ilotyttöön rinnastettava nainen, nyt Kira), mutta en ihan totta jaksaisi katsella Troin hössötystä ja O'Brienien aviokriisejä. Voisi tämä kyllä huonompikin olla toisaalta. 2/5.

Past Tense, part I: Nyt päästään taas asiaan. Sisko, Bashir ja Jadzia yrittävät teleportata itsensä Maahan jonkinlaisille kekkereille, mutta viikon alkeishiukkasten ansiosta joutuvatkin vuoden 2024 San Fransiscoon. Finanssikriisin jälkeinen taantuma koettelee ilmeisesti edelleen, ja Yhdysvaltojen kaupunkeihinkin on perustettu gettoja vähäosaisille, työttömille työnhakijoille. 21. vuosisadan historiaa lukeneena Sisko tietää, että asiat paranevat erinäisten tapahtumien seurauksena, ja pian hänelle valkeneekin, että sattuivat osumaan keskelle sellaista: Bellin mellakkaa. Pahaksi onneksi uuden ajan airut, Gabriel Bell, ottaa puukosta vatsaansa viimeisen kerran Siskon ja Bashirin jouduttua pieneen kahinaan rettelöitsijöiden kanssa. 5/5.

Past Tense, part II: Asiat ovat vähän rempallaan. Sisko on omaksunut Bellin identiteetin ja yrittää pitää panttivankitilanteen epätoivoisesti hallinnassaan, Jadzia yrittää etsiä kavereitaan uuden raharikkaan tuttavuutensa kanssa, ja kolme sataa vuotta myöhemmin O'Brien ja kumppanit yrittävät etsiä kadonneita tovereitaan ajassa omin voimin, kun federaatiotakaan ei enää ole, eikä ilmeisesti ihmisiäkään. Mainio päätös mainiolle jaksolle. 5/5.


Life Support: Bareil ottaa hittiä kuljetusaluksen vaurioiduttua matkalla rauhanneuvotteluihin cardassialaisten kanssa, Winnin kera. Bareil korisee kuolinvuoteellaan, ja Winn yrittää viedä neuvotteluja loppuun asemalla, ja Bashir yrittää keksiä keinoja pitää hengenmies hengissä. Rauha (ei sillä, että mitään sotaa olisi) saavutetaan, mutta hinta on kova. Jotenkin harmittaa, että ihan mainio sivuhahmo hoidetaan pois päiväjärjestyksestä näinkin keskinkertaisessa jaksossa, josta ei jää mieleen muuta kuin tämän kuolema. Kaikki muu on yhdentekevää, mitä nyt Jake/Nog -sivujuonta seuratessa saa vähän kiemurrella myötähäpeästä. 2/5.

Heart of Stone: Ihan kiva jakso, muttei mitään erikoista; Odo ja Kira jäljittävät terroristia, ja Kira jää nalkkiin jonkinlaiseen krystalliolentoon. Tilanteen näyttäessä kurjalta, Odo paljastaa rakastavansa Kiraa (tämä tiedettiinkin jo aiemmista jaksoista, nyt se sanotaan suoraan). Hyvin epäuskottavasti Kira ilmoittaa rakastavansa Odoa myös. Katsoja ei usko väitettä, mutta eipä usko Odokaan. "Perus-TNG" -jakso siis mukavalla koukulla, jota toisaalta voidaan kyllä pitää katsojan kusettamisena. Toisaalla Nog yrittää päästä Starfleetiin. Sisko epäilee pojan aikeita kusetukseksi, mutta on silti ilo nähdä myös Nogin (ja kenties Romin, joka taitaa ensimmäistä kertaa avoimesti vastustaa veli-Quarkin käskyjä) hahmokehityksen soljuvan eteenpäin. 3/5.

Destiny: Mainio jakso menneiden aikojen profeettojen ennustuksista ja siitä, miten tahtomattaan uskonnolliseksi ikoniksi joutuneen hahmon pitäisi oikein suhtautua niihin, etenkin kun profetia vaikuttaisi äkkiä käyvän toteen. Bonuksena tavanomaisesta poikkeavat cardassialaisnaiset, joista toinen erehtyy luulemaan seksuaalista vetovoimaa hänen ja O'Brienin välillä. Erotuksena edelliseen jaksoon annan nelosen, mutta ei tämä toisaalta niin hyvä ole kuin jotkut aiemmat jaksot. Pirskatin pisteinflaatio. 4/5.

Prophet Motive: Taas näitä ferengi-komediajaksoja. Tällä kertaa ferengipomo Zek näyttää tulleen seniiliksi esitellessään Quarkille ja Romille uudistetut hankintasäännöt moderneille ferengeille. Hankintasäännöt sinänsä ovat hauska lisä Star Trek -universumiin, niitä on hauska aina oppia ja tällä kertaa on hauskaa kun niitä käännellään päälaelleen. Muuten jakso ei kummoinen ole. 2/5.

Visionary: O'Brien ottaa osumaa radioaktiivisesta säteilystä, ja jostain jaksossa myöhemmin selviävästä syystä alkaa hyppimään ajassa aina 5 tuntia eteenpäin ja sitten takaisin. Onneksi, sillä hän saa vihiä monista tärkeistä asioista, kuten omasta kuolemastaan ja aseman tuhoutumisesta. Samaan aikaan asemalla häärää känninen klingoniseurue ja tuoreinta Dominion-raporttia kuuntelemaan tulleet romulaanit. Ihan hyvä jakso, mutta onhan näitä "henkilö hyppelee ajassa"-jaksoja nähty varmaan ennen tätäkin. Tällä kertaa jotenkin häiritsi se, että ihminen on jonkinlainen eristetty systeemi, johon oudot ilmiöt vaikuttavat kokonaisuutena. Olisi kai hauskempaa, jos vain osa O'Brienista häviäisi, ja loput valahtaisivat lattialle veri- ja luumössöksi. Olisi jotenkin uskottavampaa. 3/5.

Distant Voices: Hieman turha jakso, jossa Bashir seikkailee omaa mieltään ja sen 30-vuotispäivän demoneita vastaan. Parasta jaksossa on taas Garak, jonka syntymäpäivälahjan Bashir ottaa vastaan tökerösti. 2/5.

Through the Looking Glass: Rinnakkais-universumin "Smiley" O'Brien kaappaa meidän Siskon mukaan korvaamaan heidän kuollutta Siskoaan yrityksessä käännyttää Siskon vaimo Jennifer heidän puolelleen taistelussa klingonien ja cardassien liittoumaa vastaan. Ihan hauska seikkailujakso, jossa rinnakkais-Kira osoittaa lesbolaisia piirteitä. 3/5.

Improbable Cause: Panokset kovenevat vaihteeksi jaksossa, jossa Garak joutuu salamurhayrityksen kohteeksi pommin räjähtäessä hänen räätälinputiikissaan. Tämä saa Odon tutkimaan tapausta, joka johtaa varsin arvaamattomaan päämäärään: cardassien ja romulaanien salaisten poliisien yhteiseen sotalaivastoon, jolla on tarkoitus hyökätä Dominionin kimppuun. 5/5.

The Die is Cast: Jatkoa edelliselle jaksolle. Odo on vankina sotalaivastolla, ja Garak pääsee kuulustelemaan häntä ja kiristämään häneltä tietoja Dominionin Perustajista, Odon omasta kansasta. Sillä välin Sisko ja kumppanit uhmaavat ylempiensä käskyjä, ja lähtevä sotalaivaston perään gamma-kvadranttiin. Mainio jakso, jonka seurauksia pääsemme varmaan käsittelemään myöhemminkin. 5/5.

Explorers: Sisko rakentaa replikan muinaisesta bajorien tähtialuksesta, jolla he 800 vuotta aiemmin olivat tarun mukaan päässeet seilaamaan Cardassiaan asti. Sisko ja poika lähtevät todistamaan, että näin todella saattoi käydä. Sillä välin Bashir tuntee alemmuutta lääkiksessä samaan aikaan opiskellutta ja valmistunutta naista kohtaan. Muistin jakson paljon tylsemmäksi, mutta tämähän olikin ihan hyvä jakso, jossa on samalla yksi sarjan tähtihetkiä: Bashir ja O'Brien juovat oikeaa viinaa, puivat kännissä Bashirin naishuolia ja laulavat ryyppylauluja. Tekisi mieli antaa nelonen, mutta objektiivisuuden nimissä 3/5.

Family Business: Hölmö ferengi-jakso, jossa Quark uhkaa joutua korvausvelvolliseksi tämän äidin erehdyttyä rikoksen poluille - ferengiyhteiskunnassa kun feminismi on kriminalisoitu - naisten on näetkää kiellettyä paitsi pukeutua vaatteisiin, myös tienata rahaa. Rom on alkanut kasvattamaan selkärankaa. Jeffrey Combs näyttäytyy jaksossa ferengien finanssivalvonnan virkailijana. 2/5.

Shakaar: Vähän tylsähkö jakso, jossa pääministerin paikkaa havitteleva pirullinen Winn usuttaa Kiran puhumaan entiselle terroristisolun johtajalleen palauttamaan jotain ihmeen maatalousvälineitä, joiden vuoksi Winn on valmis aloittamaan sisällissodan. En oikein jaksa näitä "Kira maakuntamatkalla"-jaksoja. 2/5.

Facets: Jadzia on lykännyt jotain trill-riittiään jo tarpeeksi kauan, ja tarttuu nyt härkiä sarvista. Jonkinlaisen telepatiakikan avulla hän siirtää Daxin aiempien isäntien persoonat ja muistot kavereihinsa, ja tutustuu omiin puoliinsa. Käytännössä keskitytään kahteen isäntään, murhaaja-Joraniin (joka löydettiin vasta aiemmassa jaksossa Equilibrium) ja ronskiin Curzoniin, joka ei haluaisi lopulta palata takaisin Jadziaan. "Ihan hyvä" jakso, vaikkakin vähän harmittaa muiden isäntien saama vähäinen huomio. Eikö Jadzialla pitäisi olla kaikki entisten isäntien muistot? Miksei hän sitten tiedä oleellisia asioita heistä - esimerkiksi jakson polttavasta kysymyksestä, miksi Curzon otti hänet takaisin isäntäehdokaskouluun? 3/5.

The Adversary: Kolmoskauden lopetus on samantyyppinen kuin edellisenkin kauden. Jos vuosi sitten tehtiin selväksi, että Dominion on omassa osassaan galaksia hallitseva mahti, tehdään nyt selväksi, että he ovat jo soluttautuneet meidän osaan maailmaa - jakson päättävät sanat: "You're too late. We are everywhere" resonoivat varsin uhkaavaan sävyyn, ja luo ahdistunutta tunnelmaa tuleville tuotantokausille. Muutenkin jakso muistuttaa edeltäjäänsä siinä, että sinänsä se vaikuttaa melko tavalliselta jaksolta, eikä ole mikään mahtipontinen cliffhanger-tyyppinen näytös. Defiantille soluttautunut muodonmuuttaja kuitenkin saa aikaan onnistuneen vainoharhaisen sabotöörijahdin. 4/5.

Ei kommentteja: