Viides päivä oli jo huomattavasti parempi - siihen tosin kuului vain kaksi elokuvaa.
16. La Pianiste (Pianonopettaja, 2001)
Tämänvuotinen festivaalikokemukseni muuttui kertaheitolla asteen paremmaksi Michael Haneken Pianonopettajan myötä. Ensivaikutelma elokuvasta on kuin se olisi tyypillinen taide-elokuva - noin nelikymppinen vanhapiika opettaa pianonsoittoa, ja elää iäkkään, kontrolloivan äitinsä kanssa Wieniläisessä asunnossa, ja elokuvassa puhutaan ranskaa. Parikymmentä minuuttia elokuvan alusta näemme, kuinka nutturapäinen opettaja astelee pornoluolaan katsomaan elokuvaa ja nuuhkimaan koppiin jätettyjä rättejä. Luvassa onkin melko kipeä elokuva tukahdetuista haluista, sen vaikutuksesta ihmiseen ja sen vapauttamisen vaikutuksesta muihin. 4½/5.
17. Mal día para pescar (2009)
Päivän toinen elokuva ei ollut samalla tavalla mieleenjäävä, mutta oli se ihan toimiva kertomus luihusta managerista ja suomalaisen Jouko Aholan näyttelemästä viinaanmenevästä, parhaat päivänsä nähneestä painijasta. En ihan löytänyt mitään syvempää ideaa elokuvasta, kuin että se maalaa tiettyjä odotuksia ja sitten paljastaa katsojien ja suurimman osan elokuvan hahmoista olleen väärässä. 3-/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti