Näin Cyclomanian ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten, enkä muistaakseni pitänyt siitä. Perusteluja en ole enää aikoihin muistanut, joten kun se nyt tuli kotikatsomassa taas televisiosta, ajattelin antaa sille uuden mahdollisuuden. Ihme ja kumma, nyt elokuva tuntui muutaman asteen verran paremmalta. Ei edelleenkään mestariteokselta, mutta ihan katsottavalta elokuvalta kahden nuoren miehen, "K":n ja Eetun välisestä ystävyydestä ja koettelemuksista, joita se joutuu kestämään: kilpailu, kateus, mustasukkaisuus ja siihen liittyen kavereiden väliin ilmaantuva nainen, opiskelijapupu Oona.
Ennen kaikkea elokuva käsittelee huonoa itsetuntoa: K ja Eetu määrittävät oman arvonsa kilpapyöräilyn kautta. Kun K vie voiton Eetun nenän edestä, loukkaantuu Eetu kakkoseksi jäämisensä vuoksi, jonka seurauksena K loukkaantuu, kun ei saakaan vertaiseltaan arvostusta voiton kunniaksi. Pojat ovat kuitenkin jo siinä iässä, että söpöt opiskelijatytöt kiinnostavat, joten luonnollisesti kilvoittelu muuttuu äkkiä kahden rintaman, pyöräily- ja naisrintaman, sodaksi. Jonkun on pakko niellä tappio, ja kestettävä se kuin mies. Herkässä iässä se on vaikeaa - oma henkikin tuntuu olevan tuolloin pelkkä sivuseikka.
Simo Halisen muu tuotanto on minulta täysin pimennossa, mutta ainakin tässä tapauksessa mies on saanut aikaiseksi varsin kelvollisen elokuvan. Cyclomania ei ole liian pitkä, eikä se tuhlaa liikaa aikaa epäoleellisuuksiin, kuten seksiin (ihme - elokuva on sentään suomalainen, ja siinä esiintyy kauniita ja komeita nuoria aikuisia) ja kilpapyöräilyyn, joka noin muuten on onnistunut valinta tässä maassa, jossa kaiken maailman potkupallot, muovipalan perässä luistelut ja jonossa-ajot saavat niin korostetun aseman.
Pisteet: 3/5
Lyhyesti: Toimiva suomalainen elokuva itsetunto-ongelmista ja kilpapyöräilystä. Kannattaa katsoa, tai pelastaa DVD-alennuskorista muutamalla roposella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti