Star Trek: Deep Space Nine, 2. kausi (1993-1994)

Jos Deep Space Ninen ensimmäisellä kaudella olikin vielä havaittavissa jonkinlaista epävarmuutta ja oman identiteetin hakemista, on toinen kausi jo selvästi omaa sarjaansa. Kauden aloittaa kohtuuvahva kolmoisjakso, joka käsittelee enemmän poliittista kähmintää ja kansan syvien rivien tuntoja kuin sankareiden seikkailua. Kauden aikana opitaan tuntemaan paremmin paitsi Bajoria, myös Cardassiaa ja sen yhteiskuntaa. Ennen kaikkea esitellään (vai esiteltiinkö ne The Next Generationissa ensin, en ole varma) terroristijoukko Maquis, joka on syntynyt federaation epäsuotuisasta sopimuksesta Cardassian kanssa, joka jätti osan federaation siirtokunnasta "cardien" puolelle. Entinen vapaustaistelija-terroristi Kira varmasti ymmärtää heitä. Sivuhahmot, kuten Garak ja Gul Dukat pääsevät tämän tästä parrasvaloihin - onneksi, nimittäin Andrew Robinson ja Marc Alaimo suoriutuvat tehtävistään niin mainiosti, että heitä mielellään näkisi enemmänkin. Ennen kaikkea kakkoskaudella esitellään Dominion, ja tehdään selväksi, ettei heidän kanssaan ole leikkimistä.

Tekisi mieli hehkuttaa DS9:n "juonikeskeisyyttä" kuten Babylon 5:n kanssa aikoinaan tehtiin, mutta ehkä, ja ainakin vielä tässä vaiheessa, DS9 on edelleen episodinen sarja. Toki siinä on isompia kokonaisuuksia, tupla- ja triplajaksoja, ja jonkin verran palataan aiempiin asioihin, mutta loppujen lopuksi se, missä DS9 onnistuu (ja missä Voyager ei kunnolla onnistunut mahdollisuuksista huolimatta) on Trek-universumin laajentaminen. Bajoraanit ja cardassialaiset olivat vain joitain rotuja (vai lajeiksiko pitää sanoa) TNG:ssä, ja ferengit olivat kävelevä, huono vitsi. Tämän kauden lopussa ferengit ovat vakavastiotettavia karikatyyrejä kapitalisteista, ja Bajor ja Cardassia alkavat olemaan osa vakiintunutta maailmaa samalla tavalla kuin klingonit, vulkaanit ja romulaanit, joita ei kukaan pidä "viikon muukalaisina". Ja ennen kaikkea, siinä missä Voyager käytti uhkakuvana käytettyä kalustoa eli borgeja, Deep Space Nine luo omat pahiksensa, Dominionin, sen Jem'Hadar -soturit ja diplomaattiset vortat, joita tullaan myöhemmillä kausilla näkemään enemmänkin.

Vaikka tekisi mieli antaa paremmatkin pisteet, on jaksopisteiden keskiarvo ja mediaani vahvasti kolmosen puolella. Muutama kehnompi suoritus ja liian monta kolmosta valitettavasti kampittavat. Kuitenkin jo selvästi parempi kausi kuin ykköskausi. 3/5.

---

The Homecoming (1): Kauden aloitusjakso jatkaa melkein siitä, mihin jäätiinkin. Deep Space Nine on edelleen federaation hallinnossa, mutta asenteet Bajorille ovat viilenemään päin kun järjestö nimeltään "The Circle", jonka motto on "Bajor bajorilaisille", kasvattaa kannatustaan bajorilaisten kyllästyttyä virkaatekevän hallituksensa toimintaan. Bajorilta puuttuu Kiran analyysin mukaan kunnollinen johtaja. Kuin vastauksena rukouksiin Kira saa vihiä, että eräällä cardassialaisella planeetalla on olemassa vielä työleiri, jonka eräs orja on muuan Li Nalas, sotasankarinakin pidetty bajorilainen. Kira lähtee O'Brienin keralla - federaatio kun hyötyisi myös sovun palauttamisesta - pelastamaan häntä ja muita. Epäilyttävä bajorilaisministeri Jaro Essa (jota esittää Frank Langella, joka ei halunnut nimeään esille mihinkään) vaikuttaa ottavan Li Nalasin vastaan lämpimästi, ja heti seuraavana siirtona nimittääkin hänet Kiran tilalle bajorin yhteistyöupseeriksi DS9:lle. To be continued. Kausi saa ihan vahvan alun kolmiosaisen jakson ensimmäisessä osassa, jossa tapaamme Twin Peaksista tutun Richard Beymerin (joka näytteli siis Benjamin Hornea siinä) vastahakoisena sotasankarina. 4/5.

The Circle (2): Tarina jatkuu. Odo pääsee selville, että Circleä aseistaa, luultavasti heidän tietämättään, cardassit. Ihan fiksua juonittelua, cardassien toive kun tietenkin olisi, että federaatio häipyisi kuvioista bajorin omien "maahanmuuttokriitikoiden" ajamana, jotta cardassit voisivat saapua takaisin aseet liekehtien kaappaamaan DS9:n, ja ennenkaikkea madonreiän hallinnan, itselleen. Ministeri Jaro Essa paljastuu Circlen johtajaksi, ja hänen kain paikkaa hamuamaksi juonittelukaverikseen itse vedek Winn. 3/5.

The Siege (3): Federaatio joutuu evakuoimaan suurimman osan väestään bajorien häätämänä. Pieni joukko päähenkilöitä sekä Li Nalas jäävät sabotoimaan DS9:n takaisinvaltausyritystä toivoen, että Kira ja Jadzia saavat toimitettua todisteet cardassialaisten osuudesta kriisiytyneeseen tilanteeseen. Vaikka kakkoskauden aloittanut tarina ei olekaan ihan Ooh!Aah!-tasoa, on se silti kelpo aloitus. 3/5.

Invasive Procedures: DS9:ä pyöritetään jonkinlaisen avaruusmyrskyn vuoksi minimimiehistöllä, muut ovat evakossa Bajorilla. Asemalle keplottelee pieni rosvojoukko; pari klingonia, symbiontinkipeä trill ja tämän tyttöystävä. Verad-niminen trill ei aikoinaan kelvannut isännäksi symbiontille, joten hän on tullut kiristämään Daxin itselleen. Varsin mainio, trillien fysiologiaa käsittelevä jakso, ja epävarma ja änkyttävä Verad on "roistoudestaan" huolimatta sympaattinen hahmo, ja katsoja voi empatisoida häntä hänen ahdingossaan - vaikka tiedämmekin, ettei Jadzian anneta kuolla symbiontinriistoon. 4/5.

Cardassians: Garak ja Bashir nostelevat kulmiaan, kun he sattumalta kohtaavat bajorilaismiehen, joka on adoptoinut yhden Bajorille aikoinaan vetäytymisen yhteydessä jätetyistä cardassialaisorvoista. Itse Gul Dukatkin kiinnostuu henkilökohtaisesti tapauksesta, kun paljastuu ettei kyseessä itse asiassa olekaan orpo, vaan erään ministerin 8 vuotta sitten kuolleeksi luultu poika. Mainio jakso, joka paitsi syventää tietämystämme cardassialaisista, sisältää myös mainiota sanansäilää Andrew Robinsonin cardassialaisräätäliltä Garakilta. 4/5.

Melora: Tyhjänpäiväinen jakso, jossa elysialaisnainen saapuu DS9:lle gamma-kvadranttia tutkimaan. Ainoa vaan, että hän on kotoisin maailmasta, jossa painovoima on paljon pienempi, joten asemalla hän tarvitsee kävelykeppien lisäksi pyörätuolia. Jakso käsittelee siis käytännössä liikuntavammaisuutta, muiden suhtautumista vammaiseen ja vammaisen suhtautumista muihin. Saadaan Bashirille jonkinlainen romanssi. Vaikka jakso ei ihan kammottavimmasta päästä olekaan, täytyy minun kuitenkin kakkosarvosanan jaksojen arvon säilyttämiseksi antaa 1/5.

Rules of Acquisition: Ihan hauska ferengi-jakso(ksi). Nagus saapuu taas asemalle ja komentoo Quarkin ja tämän uuden tuttavuuden, Pelin, hoitelemaan viinimarjakauppoja erään gamma-kvadranttilaisrodun kanssa. Naguksella tosin on piilomotiivi - saada selville jotain Dominionista, joka mainitaan ensi kerran melkein kuin ohimennen tässä jaksossa. Lisäksi jakso esittelee naisten paikkaa ferengien yhteiskunnassa: ei saa poistua kotoa eivätkä käyttää vaatteita, eikä varsinkaan tehdä kauppaa kuten miehet. Myös ferengien "hankintasääntöjä" esitellään liuta. 3/5.

Necessary Evil: Quarkin murhayritys pakottaa Odon palaamaan vuosia vanhaan rikokseen, jonka itse Gul Dukat antoi Odolle selvitettäväksi aikana, kun Cardassia piti hallussaan Bajoria, ja Deep Space Ninen nimi oli Terok Nor. Odo on suosikkihahmojani, ja tämä jakso on rautaista tasoa, vaikka onkin vain murhamysteerijakso. Käänteet ja Odon suhde Kiraan kuitenkin kutkuttavat. Melkein tekisi mieli antaa parempikin arvosana, mutta säästetään nyt niitä vitosia. 4/5.

Second Sight: Hieman rasittavassa jaksossa Sisko näkee näkyjä tai tutustuu naiseen, joka kirjaimellisesti katoaa. Samaan aikaan asemalla on käymässä pulleaegoinen planeetta-arkkitehti (en keksinyt suomennosta sanalle terraformer), jonka vaimo sattuu näyttämään Siskon näyn identtiseltä kaksoissisarelta. Jakson "scifi-juoni" ei oikein nappaa, ja vaikka jotkut etevästä terraformerista pitävätkin, minuun hänen omakehunsa vaikutti kuten sarjan hahmoihin: onko tätä pakko katsoa? 2/5.

Sanctuary: Tällä kertaa käsitellään mamuja - madonreiän toiselta puolelta harhailee alfakvadrantin puolelle matriarkaalisen yhteiskunnan edustajia, jotka olivat etsimässä "maailmankaikkeuden silmää", ja sen toisella puolella sijaitsevaa luvattua maata. Käy ilmi, että Bajor onkin tuo luvattu maa, ja maataviljelevät muukalaiset, kaikki 3 miljoonaa, haluaisivat muuttaa sinne. Tämä ei kuitenkaan Bajorin valtaapitäville käy. Jakson alussa muukalaisten - Skrreeaneiden - ja muiden välillä on kielimuuri, ja kommunikointi on vaikeaa. Sitten yhtäkkiä tämä osa juonesta ikään kuin hylätään, ja Trek-universumin rakenteeseen jotenkin kuuluva käännöskone saa otteen muukalaisten kielestä, ja kieliongelma ratkeaa. Miksi käsikirjoittajat ylipäätään vaivautuivat sisällyttämään jaksoon jotain tällaista? 3/5.

Rivals: Charmantti huijari saa putkaan päästyään käsiinsä mystisen kojeen, joka vaikuttaa aluksi uhkapelikoneelta. Huijarin onni kääntyy tämän jälkeen paremmaksi, ja mies perustaa kilpailevan kasinon Quarkin huonoksi onneksi. Samaan aikaan O'Brien pelaa jonkinlaista squashia Bashirin kanssa, eikä tukeva keski-ikäinen miehemme enää pärjää nuorelle ja urheilulliselle tohtorille, joka on harrastanut lajia melkein ammattitasolla lääkiksessä. O'Brien ei osaa myöskään hävitä. Lopulta Quarkin yrittäessä pelastaa liiketoimintaansa hän huijaa O'Brienin ja Bashirin hyväntekeväisyysmatsiin tietäen, ettei O'Brien voi voittaa tohtoria. Ainoa vaan, että uhkapelikone on jotenkin onnistunut muuttamaan todennäköisyyden lakeja asemalla. Ihan hauska, vaikkakin pirun epäuskottava idea, josta ei valitettavasti oteta irti niin paljoa kuin olisi voinut - todennäköisyys kun vaikuttaisi niin moneen asiaan, ja tässä se vaikutus tuntuu jotenkin rajoittuneelta. Joka tapauksessa kun jakson idea on näinkin kaukana kuviteltavissa olevan tulevaisuuden todellisuuden tuolla puolen, olisi voitu revitellä vähän enemmänkin. Kaikesta huolimatta ihan pidin jaksosta. 3/5.

The Alternate: Odo tapaa sijais-isänsä, ja auttaa tätä eräissä tutkimuksissa, jotka saattaisivat auttaa Odoa selvittämään alkuperänsä. Jokin menee kuitenkin mönkään, kun planeetalta (jonka nimi voisi olla vaikka Hölörömpsis, ketä kiinnostaa) tuotu olento pääsee irti. Ihan ok jakso, joka sinänsä ei tarjoa mitään mielenkiintoista pääasian kannalta, mutta tohtori Moran ja Odon suhde on ihan kiinnostava, ja toivomme ettei asia jää tähän. 3/5.

Armageddon Game: Bashir ja O'Brien auttavat erästä kansaa hävittämään tappavia biologisia aseita, ja kiitokseksi heidät yritetään murhata, tai siis "tieto hirveyksistä hävitetään, jottei kukaan voisi luoda niitä enää uudestaan, siis ajatelkaa nyt lapsiakin". Jakso ei kuitenkaan ihan yllä tavanomaisuuden paremmalle puolelle. 3/5.

Whispers: O'Brien epäilee salaliittoa mainiosti rakennetussa mysteerijaksossa. En ole ihan varma, pidänkö loppuratkaisusta, mutta kolme ja puoli pyöristyy kyllä ylöspäin. 4/5.

Paradise: Pentti Linkolan naispuolinen vastine on kymmenen vuotta kaikessa salassa johtanut pientä ihmissiirtokuntaa planeetalla, jossa ei ainoastaan ole luovuttu teknologian käytöstä, vaan teknologia ei edes toimi. Sisko ja O'Brien sattuvat löytämään heidät ja jäämään ansaan sinne. Kun tekniikkaan luottavat tuttavamme eivät suostu mukautumaan Alixuksen sääntöihin, saavat he tutustua samoihin rangaistuskeinoihin, jolla upea ja vahva nainen kurittaa myös yhden kynttilän varastunutta kyläläistä. Vuorokausi pimeässä laatikossa auringonpaahteessa ei riitä masokistiselle Siskolle. Ihan mainio vaihtoehtoyhteiskuntajakso. 4/5.

Shadowplay: Maailmanpoliisimme ovat tutkimassa outoja katoamisia eräässä kylässä. Paljastuu, että koko paikka on yhtä suurta hologrammiesitystä, joka tarjoaa jälleen yhden tilaisuuden käsitellä kysymystä, mikä on älyllistä ja ihmisarvoisen kohtelun ansaitsevaa elämää. Ihan menevää trekkeilyä, mutta ei mitään erikoista. 3/5.

Playing God: Jakso olisi ihan hyvä, jos se keskittyisi Jadziaan ja hänen koulutukseensa saapuvaan toukankantajaehdokkaaseen, mutta kun sen lisäksi on mitäänsanomaton juoni koskien tuholaiseläimiä ja typerä sci-fi -juoni "protouniversumista", joka arvatenkin uhkaa asemaa laajentumisellaan, niin tunnelma pirstoutuu, eikä lopulta oikein mikään juonista vakuuta. Maailma joka tapauksessa pelastuu jotenkin sillä, että protouniversumi heitetään laajentumaan muualle. Kumma juttu. 2/5.

Profit and Loss: Garakin/Andrew Robinsonin (ja vain hänen) ansiosta ihan katseltava jakso, jota kovasti pilaa Quarkin epäluonteenomainen käytös ja täysin epäuskottava käänne koskien hänen ex-rakastajaansa, joka on vihannut Quarkia vuodet ja ensimmäisen puoliskon jaksosta, ja sitten yhtäkkiä rakastaakin häntä. Äääh. Jaksossa paljastuu, että Garak on ilmeisesti maanpaossa, ja että Cardassialla on oma maanalainen vastarintaliikkeensä. Pakko antaa kuitenkin kolmonen erotuksena edelliseen jaksoon. 3/5.

Blood Oath: Mainio jakso, jossa kolme 60-luvun Trekistä tuttua hahmoa palaavat täyttämään verivalansa eräälle Albinolle, joka aikoinaan murhasi kunkin klingonin esikoislapset, joista yksi oli edesmenneen Curzon Daxin kummipoika. Curzonin vannomukset eivät Jadzialle enää kuulu, mutta hän kokee silti veren velvoittavan, oli se ristiriidassa federaatiolaisen moraalin kanssa tai ei. 4/5.

The Maquis, part 1: Cardassialainen rahtialus tuhoutuu lähtiessään DS9:ltä, ja sabotaasia epäillään. Käy ilmi, että Cardassian ja federaation rajamailla, aseistamattomalla vyöhykkeellä, kuhisee. Dukat ja Sisko alkavat tutkimaan asiaa. En ole ihan varma, mihin kohtaan kronologiassa jakso sijoittuu, koska Maquis-terroristejä käsiteltiin jo The Next Generationissa, mutta jakso nyt joka tapauksessa on varsin hyvää juonittelua hämärine asekauppoineen ja petoksineen. Cliffhanger-lopetus nyt ei ole järisyttävimmästä päästä, mutta ei antiklimaattinenkaan. 4/5.

The Maquis, part 2: Tarina jatkuu. Sisko tekee kaikkensa estääkseen Cardassian ja federaation välisen sodan, ja joutuu pian päättämään, kääntääkö aseenpiipun omiaan vastaan vai ei. Mainion juonittelujakson mainio päätös, jonka lopetus lupaa, että Maquis'ta kuulemme vielä jatkossakin. 4/5.

The Wire: Garakin pää menee rikki. Bashir yrittää parantaa, ja löytääkin Garakin aivoista implantin, joka on ilmeisesti jonkinlainen rangaistusväline. Erinomainen jakso, jossa saatetaan saada lisää selvyyttä Garakin taustoihin. Andrew Robinson loistaa. 4/5.

Crossover: En ole vieläkään perehtynyt alkuperäiseen, 60-luvun Star Trekiin, mutta ilmeisesti siinä on jakso, jossa Kirk joutuu vahingossa rinnakkaisuniversumiin, jossa tutuilla asioilla on uusi ilme. Siellä häärätessään hän ilmeisesti onnistui tekemään ihmisrodusta "paremman" traditionaalis-trekkiläisessä mielessä. Paha vain, että nyt sata vuotta myöhemmin rinnakkaisuniversumin bajorit, cardassit ja klingonit nousivat pehmentyneitä ja puolustuskyvyttömiksi ajautuneita ihmisiä vastaan, ja orjuuttivat heidät. Ja pahaksi onneksi Kira ja Bashir ajautuvat sinne myös vahingossa, tällä kertaa jotenkin Madonreiän kautta. Mainio jakso, jos ei kyseenalaista liikaa sitä, miten sankarimme sinne oikein joutuivat ja miten pääsivät sieltä pois. Kyynisempi voisi ajatella jakson olevan tekosyy päästää tutut näyttelijät tekemään jotain muuta kuin mihin ovat tottuneet. Vaihtoehto-Odo ja hänen "tottelevaisuussäännöt" (Rules of Obedience, vrt. ferengien Rules of Acquisition) ovat hauskoja. Viihteellinen toimintajakso, ei mitenkään syvällinen mielestäni, vaikka jaksoa voisikin pitää pohdintana siitä, mitä jos historia olisi sujunut vain hiukankin toisin. 4/5.

The Collaborator: Bajorien paavinvaalit lähestyvät, ja vedekit Winn ja Bareil ovat tasaväkisiä. Pahaenteinen Winn kuitenkin saa perusteluja epäilyille, että Bareil olisi aikoinaan toiminut salaa cardassien lukuun. Ihan hyvä juonittelujakso, jossa tilanne Bajorilla ottaa sankariemme kannalta askeleen luultavasti pahempaan suuntaan. 3/5.

Tribunal: Cardassit pidättävät jostain syystä O'Brienin tämän lähdettyä vaimonsa kanssa lomalle. Seuraa hieman kafkalainen oikeudenkäynti tyhjänpanttina toimivine asianajajineen (Fritz Weaver). Toisaalta täytyy ihmetellä, miten pitkälle eräät viitsivätkin mennä kiusatakseen. 3/5.

The Jem'Hadar: Kakkoskausi päättyy hieman ristiriitaisessa jaksossa. Toisaalta kyseessä on melko tavallinen "muutama päähenkilöistä menee vieraalle planeetalle lomailleen, mutta joutuvat liriin vihamielisten muukalaisten käsittelyssä". Toisaalta jaksossa esitellään viimeinkin virallisesti Dominion, tuo Gamma-kvadrantin oma anti-federaatio kätyreineen: raivokkaat Jem'Hadar -sotilaat viittä vaille peittoavat sankarimme, ja juonikas, tässä vaiheessa vielä nimetön, telekineettisillä ominaisuuksilla varustettu rotu manipuloi muita. Sankarit ottavat turpaan melko pahasti, muukalaiset kun surutta tuhoavat vihollisensa vaikka sitten itsemurhaiskulla, vaikka sillä ei mitään muuta saavutettaisikaan kuin suurempi kill count. 3/5.