Toinen päivä Cinéssä oli lyhyempi, mutta keskimäärin parempi. Toisaalta sitä ottaisi mieluummin vaikka yhden notkahduksen, jos sitä vastaan saisi yhden täysosuman.
6. Nord (2009)
Sunnuntain avasi Erlend Loen käsikirjoittama luminen Nord. Mielenterveytensä kanssa aiemmin ongelmiin joutunut Jomar elää erakkoelämää, kunnes saa tietää että hänellä on poika pohjoisessa, ja lähtee sitten moottorikelkalla tuhannen kilometrin matkalle tapaamaan häntä. Erlend Loe teki sen taas: hän on kasannut kokoon varsin hyvät ainekset ja saanut aikaan jotain, johon olen vähän pettynyt. Nordissa on paljon lunta, ja mieshahmojen vähäeleistä ja takertelevaa sosiaalisuutta on ilo seurata, mutta kuitenkin käteen jää road movie, jonka episodinen luonne on vähän turhan silmiinpistävä. Lisäksi minusta päähahmo Jomar, suomeksi varmaankin Juomari, on turhan epäsympaattinen ollakseen hyvä päähahmo, mutta liian sumpaattinen ollakseen paha päähahmo. Mies varastelee muilta, tupakoi ahkerasti ja juo pelkästään viinaa, mutta emme taida nähdä häntä syömässä. Luulen silti, että Nord on elokuva josta monet pitävät. 3-/5.
7. Skavabölen Pojat (2009)
Skavabölen Pojat (ulkomaankieleksi Last Cowboy Standing) keräsi salin täyteen ihmisiä, koko joukon elokuvan näyttelijöitä, ohjaajan ja muita projektissa mukana olleita. Suomalaiseksi elokuvaksi Skavaböle on varsin onnistunut. Toisaalta se kuitenkin on tyypillinen suomalainen elokuva sikäli, että kaikki menee päin helvettiä, ja syynä on suomalaisen miehen, perheen isän, uskottomuus, vaimonhakkaus ja viinanjuonti. Martti Suosalo kyllä näyttelee humalaista isää hyvin - mietin, että onkohan hänet oikeasti juotettu kaatokänniin. Joka tapauksessa, Skavabölen Pojat on silti ihan tyylikäs elokuva, ja lisäpisteet Dr12 2216:sta. 3+/5.
8. Un Giorno Perfetto (2008)
Un Giorno Perfetto ("Täydellinen päivä") on selvästi italialaisten yritys tehdä suomalaishenkinen elokuva, ainoastaan miehelle, eli tuhoavalle voimalle, unohdettiin kirjoittaa alkoholiongelma. Päivän aikana lähes joka hahmolla tuntuu menevän kaikki pieleen pahemman kerran ja onkin harmi, että viime metreillä erehdyttiin antamaan yleisölle rahtunen toivoa. Toisaalta, ylipäätään loppuhuipennus oli sillä tasolla, että yleisöstä saattoi aistia hienoisen "miksi tässä piti käydä näin?"-surkuttelun. 3+/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti