22. Kolme viisasta miestä (2008)
Luin tänään (maanantaina 31.8, pahoittelen laiskuuttani viikonloppuna) lehdestä, että juuri tämä Mika Kaurismäen elokuva palkittiin Meksikoissa eräillä elokuvafestivaaleilla. En itse ihan niin korkealle arvostaisi tätä, mutta on silti myönnettävä, että Kolme viisasta miestä oli hyvinkin nautittava siihen asti, kunnes Irina Björklundin esittämä nainen saapuu elokuvan päänäyttämönä toimivaan hiljaiseen karaokebaariin. Olenkin sitä mieltä, että alun taustakertomuksia lukuunottamatta elokuva olisi kantanut hyvin kolmen viisaan ja Aake Kallialan esittämän lupsakan baarimikon siivittämänä. Nyt se vähän lässähtää lopussa. Mainion Pertti Sveholmin, Timo Torikan ja Kari Heiskasen ymmärtääkseni pitkälti improvisoitua dialogia on ilo seurata, vaikka suomalaisiksi miehiksi he vaikuttavat liian sosiaalisilta. Toisaalta, elämässä parkkiintuneilla miekkosilla varmasti on kertynyt sanottavaakin. 3½/5.
23. Postia pappi Jaakobille (2009)
Pidin kyllä K. Härön Näkymättömästä Elinasta, mutta Postia pappi Jaakobille ei ollut ihan minun makuuni. En oikein ole varma, mikä siinä kyrsi. Ehkä se, että olen nähnyt parempiakin "vankilatyyppi pääsee siviilissä työskentelemään epävakaan mutta pidetyn papin kanssa"-elokuvia. 2½/5.
24. Ha-Sodot (The Secrets, 2007)
Naisrabbeus, lesbosuhteet ja muut anteeksiantamattomat synnit puhuttelevat juutalaisplikkoja jonkinlaisessa sisäoppilaitoksenomaisessa israelilaiskaupungissa. Ihan hyvä, mutta liian pitkä elokuva, ja jotenkin siitä henkii sellainen konservatiivinen henki, että epäilen hieman elokuvan rahoittajatahoja. 2½/5.
25. Kandidaten (The Candidate, 2008)
Tanskalainen tusinajännäri asianajajasta, joka näyttää sotkeutuvan baarissa tapaamansa naisen kuolemaan. Sitten paljastuukin pirullisempia juonia. Torkuin kyllä osan elokuvasta, mutta keskinkertaisuuden ylistykseltä vaikutti. 2/5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti