Sosiaalisesti vähemmän taitava ja sisäänpäin kääntynyt norjalainen Elling tuli minulle vuosi pari sitten tutuksi elokuvasta Elling, joka perustui Ingvar Ambjørnsenin (en koskaan muista nimeä kirjastossa käydessäni - Veriveljet ja joku toinen sieltä löytyi kun nyt kävin katsomassa) romaaneihin äitinsä peräkammarissa nelikymppiseksi asuneesta Ellingistä, joka tutustuu laitoshoidossa toiseen tavallisen elämän kelkasta pudonneeseen, aikuiseen lapseen Kjell Bjarneen. Elsk meg i morgen, tai suomeksi Elling ja Naisen kosketus, on järjestyksessään kolmas Elling-filmatisointi, ja Mors Ellingin kanssa sekin jää valitettavasti jälkeen ensimmäisestä.
Muutamia vuosia on kulunut ensimmäisen Elling-elokuvan tapahtumista. Elling asuu omillaan rähjäisessä, siivoltaan hieman omaani muistuttavassa kämpässä kaverinsa Kjell Bjarnen ja tämän avopuolison Reidunin alakerrassa. Elling on vajonnut syvään apatiaan minkäs muunkaan kuin kroonisen yksinäisyyden ja naisen kosketuksen puutteen vuoksi. Vuorokausi rytmi on sekaisin, kaupungilla näkyy vain toisiaan halailevia pariskuntia, eikä parhaan (ja ainoan) kaverin onnikaan ole enää sietokyvyn rajoissa. Ja sitten Elling rakastuu nakkikioskin myyjään.
Elokuva alkaa ihan hyvin. Se esittelee meille tilanteen, ymmärrämme sen vakavuuden, ja jäämme seuraamaan, miten ongelmat ratkeavat. Elling on yksin, kaverilla on oma perhe ja elämä, ylipäätään kaikilla muilla tuntuu olevan joku, mutta hänestä ei piittaa kukaan. Sitten löytyy yksi nainen, johon halu rakastua saa Ellingin rakastumaan, mutta lähestyminen on vaikeaa. Kontakin jälkeen Ellingin ja Lonen ns. suhde alkaa kuitenkin valua kohti ennalta-arvattavaa päämäärää, eikä UFO-esoteriikkaan uppoutuminen sanottavammin katseluelämystä auta. Välillä katsojalle tarjoillaan Kjellin avoliiton ongelmia, jotka ainakin minä koin elokuvaa katsellessani häiriöksi.
Kjellin avio-ongelmat ovat kuitenkin osa Elsk meg i morgenin todellista sanomaa. Naisia tulee, menee ja palaa ehkä takaisinkin, mutta miesten välinen ystävyys on pysyvää. Elling ja Kjell suuttuvat elokuvan aikana toisilleen, mutta antavat silti sanattomasti anteeksi, koska he tietävät olevansa (ja että toinenkin on) epätäydellinen olento, joka tekee virheitä etenkin juuri naisten, yksinäisyyden ja kalvavan mustasukkaisuuden vuoksi. Tätä en elokuvaa katsellessani tajunnut, vaan vasta nyt viikkoa myöhemmin arvostelua kirjoittaessani ymmärsin sen. Elokuvien ei minusta tarvitse alleviivata mitään, mutta Alieng kolmosessa ehkä turhankin kanssa piilotettiin tätä sanomaa omituisilla UFO-kokemuksilla ja UFO-kerhon kokoontumisilla.
Mitä siis jää käteen? Alunperin vähän petyin Naisen kosketukseen, ja ajattelin antaa 2 pistettä. Tarkemmassa analyysissä kyseessä onkin ihan kohtuullinen draama-komedia toivottomasta poikamiehestä ja toivottomasta aikuisesta lapsesta ja heidän välisestä ystävyydestä. Elokuvassa on puutteensa, mutta jos sen ymmärtää katsoa oikeasta näkökulmasta, sillä on myös ansionsa. Tällaista aihepiiriä käsitellessä olisi valtavan helppo sortua kliseisiin, ja tarjota yleisölle sitä, mitä he luulevat haluavansa. Hollywood-loppuja ei kuitenkaan ole luvassa, eikä toisaalta myöskään suomalaista, hirrestä riippuvaa loppua. 3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti