Inception (2010)

Sä olet mulle unelmaa, mutta maailma on totta - vai?

Tämän kesän hittielokuva ei varmaankaan ole alkukesästä ilmestynyt Sex and the City 2, vaan mainion Christopher Nolanin mielikuvituksekas jännityselokuva Inception. Näin ainakin jos minulta kysytään. Vaikken ole ihan valmis laskemaan Nolania henkilökohtaisiin suosikkeihini mitä ohjaajiin tulee, on kuitenkin todettava, että kaikki häneltä näkemäni elokuvat (Memento, Batman Begins ja The Dark Knight - täytynee ottaa asiaksi tarkistaa miehen muutkin tuotokset) ovat olleet vähintäänkin mainioita, eikä Inception tule katkaisemaan Nolanin voittokulkua.

Pohjimmiltaan tarina vaikuttaa tutulta: joukko ammattivarkaita lyöttäytyy yhteen suuren saaliin toivossa, ja sitten matkaan tulee mutkia. Tällä kertaa kohteena ei vain ole pankin tai kasinon holvi, eikä tarkoitus ole viedä mitään. Sen sijaan on tarkoitus tunkeutua kohteen uniin, unien sisäisiin uniin, ja istuttaa kohteen mieleen idea, päähenkilön Mr. Cobbin mukaan maailman sitkein loinen. Unimaailmassa kaikki on mahdollista, ja riski korkea.

Tarina on kerrassaan viehättävä (oli se sitten saanut innoitusta muualta tai ei - vaikea kuvitella, miten mikään idea voisi edes olla sataprosenttisen omaperäinen), ja shakkinappuloissakaan ei ole valittamista. Leonardo DiCaprio varmaan vetoaa edelleen nuoriin naisiin, mutta minäkin olen nuoruuden antipatioista huolimatta alkanut pitämään hänestä näyttelijänä - myös Shutter Islandissa hän teki varsin kelvollisen suorituksen. Muissakaan näyttelijöissä ei ole valittamista, mutten löydä aihetta erityismainintoihin. Joseph Gordon-Levitt tuo edelleen mieleen Kolmannen kiven pikkupojan, mikä ehkä alussa nakertaa hieman uskottavuutta, jonka hän kuitenkin kuittaa takaisin elokuvan edetessä.

Kuitenkaan en voi antaa Inceptionille täysiä pisteitä. Vaikka kyseessä on mainio elokuva, se ei kuitenkaan ihan yllä sinne erinomaisen puolelle. En pitkästynyt lainkaan elokuvan aikana, mutta jäin silti kaipaamaan jotain viimeistä silausta, joka olisi lumonnut minut. Se olisi ehkä saanut olla hieman kovapintaisempi, kun nyt se jäi hieman kompromissiksi kassamagneetin ja vaativan elokuvan välille. Ehkä unimaailmoista olisi voitu repiä enemmän irti? Ehkä elokuva olisi voinut mennä vielä syvemmälle? En tiedä, enkä toisaalta valitakaan, koska tällaisenaankin Inception jää varmasti mieleen vuoden 2010 parempina elokuvina, ja vaativuusruuvin säätäminen kohdilleen (juuri minulle sopivalle kohdalle!) on itsessään vaativaa hommaa. Suosittelen. 4/5.