Alaskalaisessa pikkukaupungissa, tiettömässä ja eristäytyneessä Barrow'ssa, koittaa kuukaudenmittainen kaamos. Suurin osa väestä muuttaa pois (ovatpa he herkkänahkaisia), mutta muutamat jäävät pitämään talvea ja nauttimaan erämaan tunnelmasta. Kylän sheriffi, Josh Hartnettin esittämä siloposkinen Eben, kohtaa vanhojen aviohuoliensa lisäksi mysteerin. Joku on tuhonnut kylän satelliittipuhelimet, ja auringonlaskun aikoihin joku murhaa kylän valjakkokoirat. Pian ilmenee, että pimeyden suomista eduista ovat saapuneet nauttimaan myös verenjanoiset vampyyrit. Kuukauden selviytymisleikki alkakoon.
Kolmekymmentä kaamoksen päivää on ihan hyvää peruskauraa, ja se perustuu ilmeisesti samannimiseen sarjakuvaan, jota en voi väittää lukeneeni. Elokuva on visuaalisesti kaunis, ja siinä on melkein kaikki modernin zombielokuvan elementit kohdallaan, ainoa vaan, että modernien zombien sijasta esiintymisvuorossa ovat zombistiset vampyyrit - ei mitään hienostuneita romanialaisia kreivejä kynttelikköineen ja torahampaineen, vaan hieman venäläisenoloisia, raavaita ja rivakoita tappajia, joilla on likaiset hampaat, ja jotka eivät kestä valoa. Puuttuu vain, että kyseessä olisi joku armeijan salainen testi, eikä se ole poissuljettua nytkään.
Ongelmana on se, että 30 Days on kuitenkin vain peruskauraa. Se on kliseinen, ja se on epäuskottava. Kauhuelokuvassa uskottavuus on tietysti muutenkin vaakalaudalla, mutta elokuva ei tarjoa minkäänlaista selitystä sille, miksi pienen kylän ihmiset päätyvät ruokalautaselle. Kyseessä on kuitenkin selvästi suunniteltu hyökkäys. Minun on myös vaikea sulattaa sitä, että kaupunki olisi kaamoksen vuoksi kokonaan eristetty muusta maailmasta. Elokuva antaa ymmärtää, että mitään teitä ei kylään johtaisi, ja kuitenkin kyläläisillä on autoja. Vielä vähemmän uskon sitä, että lentokenttä muka suljetaan kaamoksen ajaksi. Mikä muka estää lentokoneita lentämästä pimeässä? Tuhkapilveä ei lasketa. Kuitenkin naispääosa itkee jäävänsä jumiin kuukaudeksi, kun hän myöhästyi lentokoneesta harvinaisen teennäisen liikenneonnettomuuden vuoksi. Lisäksi on sanottava, että minua vähän hiersi elokuvantekijöiden ymmärrys, miten kaamos toimii. Viimeisenä valoisana päivänä aurinko muka paistaa vielä suhteellisen korkealta, ja päivällä on selvästi pituutta. Sitten se laskee, ja kuukauden ajan on säkkipimeää. Kolmantenakymmenentenä päivänä aurinko kipuaa taas korkealle taivaalle.
Lisäksi loppuratkaisu on typerä. Jätän tässä nyt mainitsematta, mitä siinä tapahtuu, mutta siinäkin käteen jää vaikutelma teennäisestä viimehetkellä tekaistusta juonenkäänteestä, jonka tarkoitus on luoda tiettyä tunnelmaa viimeiseen kohtaukseen. Kaiken kaikkiaan käsillä on elokuva, joka on pohjimmiltaan ihan hyvä, mutta jonka lumoa nakertaa pienet asiat ja kliseisyys - jos et ensimmäisen 10 minuutin aikana arvaa, että eronneet pääroolihahmot palaavat takaisin yhteen, niin... No, kellehän tässä oikein puhun. Kyllähän kaikki elokuvan suositusikärajan ylittävät sen tajuavat. Välipalana tämä menee, mutta mitään erityistä elokuvaelämystä se ei tarjoa. Turtumattomammille se saattaa kuitenkin tarjota kaivattua kauhua; uskon, ettei 30 Days of Night ole kuitenkaan siitä vähiten pelottavasta päästä.
Lopuksi on vielä syytä mainita, ikään kuin tällaisena viime hetkellä mieleentulleena kuriositeettinä, että rainaa ohjaamaan pyydettiin Sam Raimia. Ohjauksesta päätyi kuitenkin vastaamaan David Slade, mutta tuottajaksi Raimi sentään kuitenkin ryhtyi. En tiedä, näkyykö hänen kädenjälkensä tässä filmissä kovinkaan selvästi, vaikka onhan elokuvan väkivalta hieman sarjakuvamaista. Lisäksi mainittakoon, että DVD:llä oli mukavasti bonusmateriaalia. En katsonut lähellekään kaikkea, mutta yli tunnin verran niitä pitäisi olla. Hieman kyllä epäilytti, kun yksi elokuvantekijöistä (olisiko ollut director of photography) mainitsi 30 Days of Nightin olevan ehkä maailman lumisin elokuva. Epäilenpä hieman väitettä, mutta en laske sitä miinukseksi tässä. Ja kyllähän tässä lunta kuitenkin riittää.
3/5
Kolmekymmentä kaamoksen päivää on ihan hyvää peruskauraa, ja se perustuu ilmeisesti samannimiseen sarjakuvaan, jota en voi väittää lukeneeni. Elokuva on visuaalisesti kaunis, ja siinä on melkein kaikki modernin zombielokuvan elementit kohdallaan, ainoa vaan, että modernien zombien sijasta esiintymisvuorossa ovat zombistiset vampyyrit - ei mitään hienostuneita romanialaisia kreivejä kynttelikköineen ja torahampaineen, vaan hieman venäläisenoloisia, raavaita ja rivakoita tappajia, joilla on likaiset hampaat, ja jotka eivät kestä valoa. Puuttuu vain, että kyseessä olisi joku armeijan salainen testi, eikä se ole poissuljettua nytkään.
Lopuksi on vielä syytä mainita, ikään kuin tällaisena viime hetkellä mieleentulleena kuriositeettinä, että rainaa ohjaamaan pyydettiin Sam Raimia. Ohjauksesta päätyi kuitenkin vastaamaan David Slade, mutta tuottajaksi Raimi sentään kuitenkin ryhtyi. En tiedä, näkyykö hänen kädenjälkensä tässä filmissä kovinkaan selvästi, vaikka onhan elokuvan väkivalta hieman sarjakuvamaista. Lisäksi mainittakoon, että DVD:llä oli mukavasti bonusmateriaalia. En katsonut lähellekään kaikkea, mutta yli tunnin verran niitä pitäisi olla. Hieman kyllä epäilytti, kun yksi elokuvantekijöistä (olisiko ollut director of photography) mainitsi 30 Days of Nightin olevan ehkä maailman lumisin elokuva. Epäilenpä hieman väitettä, mutta en laske sitä miinukseksi tässä. Ja kyllähän tässä lunta kuitenkin riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti