lauantai 8. toukokuuta 2010

Steget Efter (2005)

Ruotsalaiset ovat tehtailleet urakalla poliisielokuvia ainakin 2000-luvulla. Kaikissa tosin pääosakomisarion sukunimi on joko Wallander tai Beck, ja pääsääntöisesti niissä tuntuu pyörivän samat näyttelijätkin, jossa mielessä ne muistuttavat jonkin verran suomalaisia elokuvia yleensä.

Steget Efterissä, joka on pian puolisen vuotta pyörinyt digilaatikkoni kovalevyllä vuoroaan odotellen, poliisin nimi on Wallander, ja häntä näyttelee Rolf Lassgård, joka Jeremy Brettin ja David Suchet'n tavoin on saanut minulta roolinsa "ainoan oikean" näyttelijän arvon. Tämä on siinä mielessä ikävää, että tällaisen nimityksen jälkeen minun on enää vaikea suhtautua näyttelijäsuoritukseen objektiivisesti, vaan ruudulla poukkoileva hahmo kertakaikkiaan on se henkilö, jota joku toinen vain pyrkisi näyttelemään. Jos oikein yritän ajatella Lassgårdin suoritusta tässä elokuvassa, tulee mieleeni lähinnä "ihan hyvä". Se tarkoittaa, etten keksi siitä mitään valitettavaakaan, mutta toisaalta näyttelytyö ei yllä ihan siihen kastiin, jonka perusteella voisin pönkittää näkemystäni Lassgårdin asemasta ainoana oikeana Wallanderina.

Steget Efter, joka on suomennettu Askeleen jäljessä, ei muutenkaan oikein vakuuta. Alussa murhataan kolme hippiä, ja lopulta murhien motiiviksi paljastuu jokin, joka ei liity oikein mitenkään hippeihin. Suoraan sanottuna juoni on epäuskottava, ja jos siitä kuoritaan vielä amerikkalaistyylinen sarjamurhapsykosekoilu pois, niin se on vieläpä hyvin tavanomainen ja useaan kertaan nähty. Jopa kameratyöskentely pistää silmään jonkinlaista toiminnallisuutta ja vauhtia hakevana yrityksenä kosiskella sitä yleisöä, joka ei ole niin kiinnostunut ruotsalaisista dekkareista. Harmillista, että me muut sitten kärsimme siitä.

Kaiken tämän haukkumisen (yritän teeskennellä perinteistä kriitikkoa, joka pitää vain ennen 60-lukua tehdyistä elokuvista) jälkeen totean kuitenkin, että Steget Efterin kyllä katsoi. Sen pituus oli noin 100 minuuttia, enkä kuitenkaan ehtinyt elokuvan aikana pitkästyä, vaan aloin harkita sohvanpohjalta nousua vasta kun oli selvää, että elokuva oli siinä.

2/5.

Ei kommentteja: